Ei ihmiset niin köyhiä ole, mutta tässä se punnitaan, onko ihmisillä halua puheista tekoihin. Istutusrahastoa perustettaessa oli varmasti helppo ajatella, että annanpa toki roponi joukkoon, mutta hetken iskiessä jokainen kymppi on varattu muualle - laskuja tulee, kengissä pitäisi pysyä ja maksaa edes pakollinen kalastuksenhoitomaksu. Sen jälkeen lasketaan, kuinka monta kalastuslupaa pitää kauden aikana ostaa eri järville ja joille. Kesälomallekin pitäisi mennä. Yhtäkkiä tuntuukin, että ei ole varaa. Mutta eiköhän rahasto vielä piristy - toivotaan, että ihmiset seuraavan tilipäivän kohdalla antavat omat roponsa. Niin se kannattaa tehdä, niin se on sitten hoidettu ja samat luvat tulee kuitenkin ostettua ja lomareissutkin tehtyä. Tsemppiä maksamiseen!
