Etusivu Seuratoiminta Nuorten_kalakilpailu Kalapäiväkirja Kuvia/Kertomuksia Foorumi
Etusivu >>Galleria >> Kategoria >> Inarinjärvi

Uistelumatka Inarille 20.7.2013 – 27.7.2013


Eli, kertomus siitä, miten varsinkin nuoremman polven kalastajan (ja vähän vanhempienkin) pitkä odotus palkittiin…

Perjantai 19.07.2013
Oltiin päivässä, milloin se sitten vihdoin ja viimein tapahtuisi. Nimittäin, iltapäivällä lähtö kohti Kannonkoskea ja sieltä seuraavana yönä kohti Inaria. Mukana kaikki, NIIN moneen kertaan jo tarkistetut varusteet.

Pienveneen pakkaaminen on muuten tarkkaa puuhaa, se tuli todistettua jälleen kerran. Ja yllättävän paljon mahtuu (”pieneen Hiaceen”… kuten Jope Ruonansuu laulaa) ÄrrÄssän laatikoihin varusteita, kun oikein pakkaa. Bensat kyytiin ja kanisterit liinoilla kiinni. Vavat ja haavit, matka kohti Inaria voi seuraavana yönä alkaa.
Sitten vielä pienet unoset ennen lähtöä, kello soittaa muutaman tunnin päästä…

Lauanatai 20.07.2013
Kellon soidessa kahdelta, ensimmäisenä ei tullut mieleen, mihin oltiin lähdössä. Kahvikupin jälkeen mieleen alkoi pikkuhiljaa hiipiä ajatus ”seuraavan kerran pää tyynyyn Naittuniemessä”. Nuorinta kalastajaa taisi jännittää eniten (tai sitten nukuttaa), koska hän oli hiljaisin. Ja oikeastaan taisi se vähän jännittää meitä vanhempiakin kalastajia, olihan tiedossa reissu, missä olisimme omalla veneellä ensi kertaa Inarissa. Aikaisemmin veneemme kippari oli ollut jo kolme kertaa Inarissa, allekirjoittanut kerran. Ja siitäkin kerrasta oli kulunut 10 vuotta…

Hännilänsalmeen olimme päättäneet kokoontua 3:30, mukaamme liittyisi Jauhiaisen Kalevin ja Turpeisen Jannen venekunnat. Syksy tulee, sen sai huomata Hännilänsalmessa. Katuvalot loisti jo kolmen aikaan yöllä komeasti. Sitten vain auton keulat kohti pohjoista, matka voi alkaa… Tie on pitkä, mutta onneksi ei kivinen. Päivän mittaan tuli se taas huomattua, että Inarille on todellakin pitkä matka. Rovaniemellä sitä aina luulee jo olevan ”kohteessa”, mutta siitähän se ajaminen vasta alkaa…

Alkuillasta olimme vihdoin ja viimein Inarissa. Siidassa (http://www.siida.fi) pysähdyimme ostamaan asianmukaiset kalastusluvat. Tiskin toisella puolella oleva myyjä osoittautui oikeinkin tietäväksi, kun kävi ilmi, että Juha-Matti on ”metsäkonemiehiä”. Harmi vaan, myyjän ja Juha-Matin konemerkit poikkesivat vähän toisistaan. Siidan pihassa vaihdettiin jo vähän ”erähenkisempää” vaatetusta ylle, jottei näyttäisi ihan NIIN kaupunkilaisilta. Toimenpiteiden jälkeen viimeinen etappi, ennen veneiden laskua. Veneet tulisimme laskemaan Nitsijärven puolelta. Näin säästäisimme hieman ajomatkaa Naittuniemeen. (http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/koordinaattihaku.html?e=553899&n=7685923&scale=16000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi&map.x=207&map.y=77)

Vihdoin ja viimein päästiin laskemaan veneitä vesille. Vielä viimehetken tarkistukset että kaikki olisi mukana ja vielä sidottuna veneessä kiinni viimeistä etappia varten. Venematka alkoi. Mukana oli enää Mannisen Eskon, Turpeisen Jannen ja meidän venekunnat. Jauhiaisen Kalevi jäi matkan varrella Hietajokisuuhun.
Venematka osoittautui haasteelliseksi jo pelkästään sen vuoksi, että veneissä oli huomattava määrä varusteita mukana. Tuskinpa kenelläkään oli kotivesillä näin paljon rekvisiittaa mukana. Plaaniin nousussa toisilla oli enemmän ongelmia kuin toisilla. Kaikesta huolimatta, Nitsijärven ja Inarinjärven välinen ”venetie” saavutettiin vihdoin ja viimein. (http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/koordinaattihaku.html?e=546171&n=7678401&scale=8000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi&map.x=246&map.y=305)

Venetie olikin sitten mielenkiintoinen rasti. Esko ja me talutimme veneemme pientä ”koskea” myöten Inarinjärven puolelle, kun taas Turpeisen Jannen venekunta päätti turvautua venetiehen (rautatiehen).
Ja päivän päätteeksi, kun vihdoin ja viimein saavuimme mökille, innokkaimmat kalamiehet pääsivät vielä kokeilemaan heittelyä. Samoin, verkot oli myös vietävä vesille, jotta uistelumiehille ei tulisi liian kovia saalispaineita. Saataisiin ainakin sunnuntaina syödä kalaa.

Sunnuntai 21.07.2013
Huh, huh. Todella hyvin levätyn yön jälkeen intoa oli, kuin ilmapallossa. Niin vanhemmissa, kuin nuoremmissakin kalastajissa. Kolarin Heikin loistavan aamupalan jälkeen oli kalastajilla jo kova halu päästä järvelle. Taisipa eräs nuorimmista kalastajista mainitakin ”Ei tänne nukkumaan ole tultu”. Eli, ei muuta, kuin järvelle siis.

Naittuniemen päästä, Suolisvuonon avauduttua, pääsimme todellakin ihastelemaan hieman uisteluvesiä. Ja sitähän sitten riitti… Niin pohjoiseen, kuin eteläänkin. Ja kuten Esko mökkiä varatessaan oli ilmoittanut, näyttää mukavan suojaiselta paikalta vetää uistinta. Ajoimme sen verran vuonoa alaspäin, että karttaplotterimme löysi syvyyskäyrät ja sitten alkoi kalastatus!

Pitkää tovia emme ehtineet uistella, kun jo ensimmäisen kerran kelan jarru ”pärähti”. Ja, kas, kas, sehän oli sitten ensimmäinen Inarin kala siiman päässä kiinni! Saatuamme painon pois siimasta, totesimme kalan alamittaiseksi, joten ei muuta, kuin takaisin kasvamaan. Seuraavalla kerralla parempi onni (kalalla vai kalastajilla?). Ensimmäiset tapahtumat sattuivat meillä vetopelteihin. Vappupuolella oli todella hiljaista. Juha-Matin soitellessa Turpeisen Jannelle, Janne kertoi heillä olevan hyvin tapahtumia vaappuihin. Ei muuta, kuin vaaput vaihtoon ja väri Jannen ohjeiden mukaiseksi. Ja johan alkoi vaappupuolellakin tapahtumaan. Kiitokset vaan Jannelle vinkistä!

Tapahtumia tuli päivän mittaan ja jopa sen verran paljon, että ihan kaikista tapahtumista emme pitäneet kirjaa… Päivän mittaan kuitenkin kävi selväksi se, että tästähän voisi tulla tapahtumarikas viikko. Nuorin kalastaja olikin jo sitä mieltä, että tämähän on helppoa… Me vanhemmat kalastajat koetimme hieman jarrutella nuorinta sanomalla että: ”Tällä saattaa sitten tulla tyhjiäkin päiviä”. Joka tapauksessa päivän päätteeksi meillä oli kasassa kahden kilon järvitaimen ja rautu, sekä kilonen järvitaimen. Ei kyllä voisi paljon paremmin homma alkaa. Ensimmäisenä vetopäivänä piti olla vähän ”maastontiedustelua”, mutta päivästähän tuli ihan mielenkiintoinen kaikkine tapahtiminee.

Eskon venekunnalla ei ollut niin tapahtumarikas päivä, kuin meillä. Mutta, vanhemmat kalastajat lämpenevät hitaasti… Loppuviikosta tilanne mahtaa olla toinen…
Kävimme vielä ennen illallista heittelemässä pienen tovin Suolisvuonon puolella. Taisi olla Tarmo, joka sai heittelemällä taimenen, muiden jäädessä nuolemaan näppejään. Tosin, kalan ollessa alamittainen, päästettiin se takaisin järveen kasvamaan.

Heikin tekemän todella maittavan kalaillallisen päätteeksi nuorin kalastaja päätti myös tänä iltana kokeilla vähän heittelyä. Kymmenen vuotta aikaisemmin nuorin kalastaja teki joka ilta ”uistin inventaarion”. Tällä kertaa nuorin kalastaja mahtaa heitellä joka ilta… saas nähdä, miten sitä virtaa riittää loppuviikosta…

Maanantai 22.07.2013
”Jaahas, tuulta ja vielä ihan kiitettävästi Suolisvuonon suuntaisesti pohjoisesta. Taitaapa tulle heittelypäivä.” Heikin tekemän aamupalan jälkeen sovimme porukalla, että eväät, kahvikamppeet, makkarat, kuksat ja heittelyvehkeet esille. Ja niinhän me lähdimme sitten viettämään heittelypäivää.

Saavuttuamme taas Suolisvuonon puolelle, näimme, että järvellä olisi vähän ”röykkyinen tie”. Vuonon suuntainen tuuli nostatti ihan mukavan kokoisia aaltoja, joten tämä päivä vietetään heitellen. Illalla mahdollisesti katsotaan tilannetta uudelleen.
Ja heittelyhän alkoi sitten niin, että Juha-Mattihan se alkoi kalastamaan haukia… Taisi tuo kyllä vähän tuosta hauesta kuullakin… Tarkoitus nähtävästi lienee kalastaa ihan jotain muuta, kuin haukia… Ja kyllähän se Juha-Matti vihdoin ja viimein muutakin sai… Ja oikein kaksin kappalein…

Tarmo myös sai myös pari harjusta, mutta onnistui aina piiloutumaan niin, että valokuvaaja ei ennättänyt paikalle… Muille kalastajille Ahti ei suonut antejaan, vaikkakin yritys oli kova! Heittely ei oikein tuottanut tulosta varsinkaan Nikolle, joten päätimme käydä kokeilemassa läheistä lampea, Mustakalajärveä. Saavuttuamme rantaa, Esko teki ”koeheiton” ja heti vedessä oli elämää. Niko huomasi tilanteen ja jo toisen heiton jälkeen oli kala kiinni… HAUKI… Tästähän sitten ”kinasteltiin” koko viikko, kenen kala sitten oikein oli… Taisi Niko kuitenkin viedä kinastelussa voiton. Niko sai sitten vielä toisenkin hauen, joten Mustakalajärvi oli tuottanut ainakin Nikolle kalastuselämyksiä huonosti alkaneen päivän jatkoksi.
”Kinastelua” riitti muutenkin päivän mittaan suurimmasta kalasta, kun Heikki löysi rannalta kuolleen hauen. Hauki oli kyllä päivän suurin, mutta oliko se ”tilastokelpoinen”, sitä asiaa puitiin pitkään ja hartaasti… (seuraavalla kerralla sääntöjen kanssa täytyy olla tarkempi).

Päivä oli jo hyvässä mallissa, joten oli aika pitää lounastauko. Se taisi olla heittelyreissun kohokohta kaikille kalastajille. Nokipannukahvit, leivät ja makkara maistuisivat kaikille.

Saavuttuamme mökille, huomasimme päivän menneen, kuin siivillä. Heittelyreissulla oli kulunut yhteensä viisi ja puoli tuntia… Ei tuntunut ollenkaan pitkältä päivältä. Ennen ja jälkeen Heikin maittavan illallisen nuorin kalastaja kokeili vähän heittelyä…

Tiistai 23.07.2013
Aamu valkeni tyynenä, mutta vähän kolean. Joka tapauksessa tänään olisi vetopäivä. Jälleen Heikin laittaman aamupalan jälkeen kalastajien mieli veti vesille.

Niko päätti Eskon miehistön kutsusta siirtyä Eskon veneeseen. Sehän olisi sitten kolmas sukupolvi Paanasia Eskon veneessä! Näin ollen meidän olisi Juha-Matin kanssa pärjättävä kahdestaan… Mitähän siitä tulee…??? Ja aluksi siitähän ei tullut kahdestaan yhtään mitään! Ei ollut painot valmiina, ei tullut plaanarinlaukaisijat käteen, saatiin aikaan siimasotkut jne. Ei tämä näin onnistu! Mutta, ”harjoitus tekee mestarin”, tässäkin lajissa. Vihdoin ja viimein homma alkoi luonnistua. Ja Pisterinnimeen lounaalle mennessä veneessämme oli jo päivät kalat, ”veljekset, kuin ilvekset”, kolme samankokoista taimenta.

Lounastauolla Niko sitten päätti (meidän onneksi) siirtyä takaisin meidän veneeseen. Vaikkakin erinäisistä ”siirtosummista” puhuttiin, Niko ei mieltään muuttanut. Heikin lupaamat viisi suklaapalaa ei saanut nuoren kalastajan päätä kääntymään. Liekö tämä nuorimman kalastajan siirtyminen meidän veneeseen aiheuittanut sen, mutta mökkirantaan tulessa myös Eskon veneen kalakiintiö oli täynnä. Meidän veneessä oli vähän hiljaista sitten iltapäivän aikana, Niko sai vinssattua ainoastaan yhden Raudun veneeseen. Se oli Nikon ”ennätys” Inarilla, 1,4 kiloa. Vaikkakin päivän aikana saimme neljä mittakalaa, arvelimme, että emme tekisi NIIN suurta rikosta, kun kuitenkin kiintiömme jäi edelliseltä päivältä vajaaksi…

Illan mittaan nuorin kalastaja kokeili vaihtelun vuoksi jälleen heittelyä… Tarmolta saadut opitkaan eivät tuottaneet mökkirannassa tulosta. Missä vika?

Keskiviikkoa 24.07.2013
”Metsässä ei liikahda lehtikään”… oli tyyntä… aurinko porotti siihen malliin, että mahtaisi tänään tulla vesillä ihan hiostava päivä. Niin kuin muinakin aamuina, tänäkin aamuna Heikki oli loihtinut meille maittavan ja tukevan aamupalan. Taas jaksaisi olla järvellä. Mukaan pakattiin jälleen eväät ja kahvivehkeet, tarkoitus pitää ”ruokatunti” Pisterinniemessä.

Nähtävästi tyyni sää ja mukavasti porottava aurinko aiheutti sen, että tänään tapahtumien väli oli vähän pitkänlainen. Kokeilimme vähän uusia ”ulottuvuuksia” Kyynelvuonolla, mutta huonolla menestyksellä. Aamupäivän tapahtumat olivat ainoastaan siinä, että löydettiin suht’ jyrkkä patti Kyynelvuonolle mentäessä. Tämähän oli sinänsä ihan uusi kokemus Inarilla, me kun olimme vetäneet kokoajan syvissä vesissä. Noh, joka tapauksessa hässäkästä selvittiin ilman ”tilastotappioita”. Ja se tuli taas todettua, että Nikoa ”emme antaisi ilman huomattavaa siirtosummaa toiseen veneeseen” on Hänestä sen verran paljon apua… Aamupäivästä miehistö saattoi ottaa rennosti. Vain kipparin piti pysyä hereillä… Ja siinä mahtoi kipparilla olla tekemistä.

Lounastauko Pisterinniemessä tuli tarpeeseen. Inarinjärvi oli näyttänyt nyt sen, että hiljaistakin voi olla. Jopa Nikollakin alkoi (yllätys, yllätys) olla vähän tylsää… Taisi jopa sen muutaman kerran sanoakin.

Lounastauon jälkeen hiljaisuus jatkui. Tuntui, kun järvestä olisi kaikki kalat hävinneet. Suolisvuonossa liikuskeli muutamia veneitä, myös Jauhiaisen Kalevin näimme ensi kertaa vuonossa. Kalevilla oli nähtävästi niin kovasti ”veto päällä”, että eivät he joutaneet Petrin kanssa samoille kahville. Jotkut veneiden miehistöistä kävivät testaamassa kämpän laverit. Kuulemma hyvin sai ”päikkärit” otettua kahvin ja makkaran jälkeen. Ja toiset miehistön jäsenet kokeilivat heittelyonneaan, tuloksetta.

Iltapäivän aikana sama tahti jatkui. Oli hiljaista. Vain muutama alamittainen päästettiin vapaaksi, ei ollut kiirettä. Juuri ennen vehkeiden nostoa sitten kelan räikkä ”pärähti”. Ja se oli ensimmäinen kerta tälle päivälle. Lyhyen väsyttelyn jälkeen veneessämme oli päivän ainut mittakala, taimen 1,0 kg. Koville otti kalan tulo tänään.

Eskon saavuttua hieman meidän jälkeen mökkirantaan, totesimme molemmilla veneillä olevan samanmoiset kalat. Ei siis ihan turha päivä taaskaan. Ja illan ohjelmassa nuorimmalla kalastajalla heittelyä (ei VIELÄKÄÄN mitään mökkirannasta).

Torstai 25.07.2013
Torstaiaamuna keli oli kuin toisinto keskiviikosta. Mahtanee tulla hiljainen päivä… Aamupalan jälkeen pakattiin jälleen eväät ja kahvivehkeet veneisiin. Ulkoruokailua tiedossa lounasaikaan. Heikin tekemillä aamupaloilla kyllä taas jaksaa.

Emme edes ehtineet saada kaikkia vehkeitä vetoon kun meillä oli jo ensimmäinen rautu haavissa. Ja kun tätä kalaa haavista päästeltiin irti, plaanarinlaukaisijat jäivät lankaan ”soimaan”, tuli tuplatärppi… Saatuamme vapoja käteen, vielä oli yhden kelan siima suorana… ”Puhdas” kolmoistärppi ja Inarilla… HUH, HUH… Keulassa istuvaa nuorta kalastajaa vähän nauratti… Ja täytyy myöntää, että kyllä vähän veti suupieliä ylöspäin itse kullakin… Taisimme sattua rautuparveen. Vetoaikaa ei ehtinyt kulua, kuin puolisen tuntia ja kaikki vehkeet eivät todellakaan olleet edes vedossa. Oli sanomattakin selvää, että nyt joutaisimme jo hyvissä ajoin Pisterinniemeen tulen tekoon. Tarkistettuamme Eskon veneen kalatilanteen, päätimme jatkaa kalastusta ainakin lounastaukoon asti. Sovimme, että heti jos Eskolla alkaa nykimään soittavat meille ja meidän kalastus tältä päivältä loppuu.

Tullessamme Pisterinniemeen, Eskon veneessä ei ollut mittatapahtumia olenkaan. Sovimme, että jatketaan samaan malliin iltapäivästä, soitellaan heti, jos nappaa.

Iltapäivän kalastus sitten suuntautuikin Vasikkaselälle, olihan sen verran hyvä keli. Ja selkäähän sitten riitti… Ja vettäkin sen verran, ettei ihan joka paikassa ota kädet pohjaan… Vaikkakin keli oli tyyni ja aurinko paistoi, selällä oli ”utua” joka näyttää valokuvassa ihan sadepilviltä. Nikokin totesi Vasikkaselälle tultaessa, että ”OHO”… Taisi tehdä vesistö vaikutuksen.

Iltapäivän aikana selällä oli tapahtumia. Päästimme muutaman 45 cm:n taimenen edelleen kasvamaan. Nikokin pääsi ”oikein urakalla” kelaamaan kaloja. Eskollakin oli tapahtumia, alamittaisia tosin. Mutta, he olivat päässeet todistamaan komeaa lohen hyppyä. Ei vaan käynyt pyydykseen…

Kun kerran yhteiskiintiömme ei ollut ”tapissa”, jatkoimme kalastamista. Ja illan mittaan vuonolla näkyi taas tuttuja… Juuri ennen vehkeiden ylösnostamista Niko pääsi vielä kerran vavan varteen ja sieltä tuli reissun ensimmäinen nieriä. Näin nuoren kalastajan saaliskalalajeihin tuli taas uusi merkintä.
Eskon tulessa rantaan, heidän kalalaatikkoon oli ”tarttunut” kilon Taimen (Esko koettaa olla vähän vieraskorea…).

Illalla vuorossa oli kalan loimuttamista. Tikkujen vuoleskelun lomassa kerrattiin päivän tapahtumia. Ja taisivatpa siinä jotkut tehdä muutaman heittelyharjoituksen laiturilta. Saalis tosin jäi aika vaatimattomaksi.

Perjantai 26.07.2013
Yön aikana keli oli muuttunut täysin. Tuuli oli kääntynyt kolliseen, tuullen suoraan vuonon suuntaisesti. Se tietäisi jonkinmoisia laineita vuonolle. Mutta, vesille lähdetään, kun on kyseessä viimeinen vetopäivä. Ei muuta, kuin ”ylös, ulos ja veneisiin nouse”, mutta ei ennen Heikin valmistamaa aamupalaa.

Vuonolle päästyämme totesimme tuulen käyvän todella mallikkaasti vuonon suuntaisesti. Taitaa tänään käydä niin, että kipparilla riittää ohjasteltavaa… Laskimme vuonoa noin 45 minuuttia alaspäin myötätulleen, kunnes ajattelimme kääntyä takaisin. Esko tuli kaarroksessa vastaan ja soitteli, ”onko meillä jokin hätänä, kun jo takaisin käännyimme?”. Eihän meillä hätää ollut, ajattelimme vain jo lähteä nousemaan vastatuuleen.
Juuri, kun saimme vehkeet suoraksi vastatuuleen, silloin kelan räikkä ”pärähti”, ensimmäistä kertaa tänä päivänä. Ja samalla kala oli ilmassa kaukana veneen perässä. Juha-Matti ja Niko tyhjensivät takaräkin vavoista ja Niko kaivoi haavin veneen keulasta (taisi vähän Niko jänskättää ottaa haavi keulasta, kun vähän venettä keikutti). Oli yllättävän pitkä ”taistelu” luulimme kalaa isommaksi, sen verran virkeä kaveri oli. Muutaman komean hypynkin kaveri teki.

Saatuamme kalan veneeseen, mittaus osoitti taimenen olevan jälleen kahden kilon painoinen. Tämä väsytys oli oikeastaan käynyt työstä tässä tuulessa.
Jälleen vehkeitä kerätessä saimme kilon raudun, ja sokerina pohjalla… KOLMEN KILON HAUKI… Juha-Matti on nähtävästi haukimiehiä… Eli, ei mennyt tämäkään päivä ihan harakoille.

Eskon tulessa rantaan, Eskon ja Tarmon suut olivat ”messingillä”… Kalalaatikossa oli jotain… Ja vähän, kuten aikaisemmin epäilimme, vanhat herrat syttyy hitaasti. Laatikosta löytyi taimenet 1 kg ja 2 kg, sekä rautu 1 kg. Oliko sitten Heikin jäänti hillastamaan tuonut kalaonnen Eskon veneeseen, sitäpä tarina ei kerro. Joka tapauksessa komeat kalat.
Sehän oli sitten ”lähtöitkuja” vailla tämä kalastusreissu. Illan ohjelmassa mökin siivousta, tavaroiden pakkaamista jne., mutta ensin Heikin tekemä kalapäivällinen. Ja nyt, ensimmäisen kertaa koko viikkoon, Niko totesi, että ”ei oikein jaksa heitellä”… Mutta, kyllä sitä kuitenkin piti ”muutaman” kerran kokeilla. Ei saalista tälläkään kertaa. Pitkällisen analysoinnin tuloksena päädyimme siihen, että mökkiranta oli liian matala, harjuksia ei mökkirannassa ollut.

Lauantai 27.07.2013
Vähän haikein mielin pakkasimme viimeiset kassit veneisiin ja teimme viimeisen ”tupa-, kaappi- ja siisteystarkistuksen”. Nikon mielestä toinenkin viikko olisi mennyt. niin varmasti meidän kaikkienkin mielestä. Mutta, ei auta, kotia kohti on lähdettävä. Kellon näyttäessä puolta kahdeksaa, veneemme irtautuivat mökin laiturista. Kotimatka alkoi.

Ensin ajoimme noin 25 minuuttia, jonka jälkeen saavuimme jälleen ”veneteille” missä nyt käyttäisimme ”rautatietä” veneiden siirtämiseen Inarinjärven puolelta Nitsijärven puolelle. Ensin siirsimme Eskon veneen, minkä kanssa meinasi olla vähän ongelmia. Mutta, loppujen lopuksi saimme Eskon veneen Nitsijärven puolelle. Ongelmia tuotti se, että veden ollessa näinkin matalalla Nitsijärven puolella, ”rautatie” loppuu vähän kesken. Eli, venettä ei meinattu saada uimaan rautatievaunulta veteen. Loppujen lopuksi vene saatiin onnellisesti pois vaunun kyydistä ilman suurempia vaurioita.
Meidän huomattavasti pienemmällä ja kevyemmällä veneellä ei ollut mitään ongelmia. Piti jopa ”jarrutella”, ettei ÄrÄssä hyppää laukalle…

Alkoi viimeinen etappi ennen rantautumista. Noin 20 minuutin ajon jälkeen alkoi näkymään tuttu ranta. Ranta, mistä viikko sitten matkaan lähdettiin. Täytyy myöntää, että ainakin allekirjoittaneella oli todella hyvät ”fiilikset”. Reissu oli heitetty ilman minkäänlaisia ongelmia. Vanha ÄrÄssä oli nyt uitettu Inarissa, moottori toimi loistavasti, kalustotappiota ei tullut merkittävissä määrin (VAIN yksi uistin ja yksi paino), varapotkuria ei tarvittu, kelit olivat loistavat ja kalaa tuli enemmän, kuin osasimme odottaa. Lisäksi veneemme miehistö toimi loistavasti yhteen, Nikokin ylennettiin ”kansipojaksi” ja kippari saa pitää kipparin lakkinsa. Eikä missään muotoa sovi unohtaa Eskon Inarin oppeja, Heikin loistavia aterioita, eikä Tarmon hyvin kalajuttu. Reissu oli mahtava!

Kun vihdoin ja viimein saimme veneet trailereille, venematka oli muuttunut autossa matkustamiseksi. Ja sitä istumistahan vielä riitti… Pakollisten pysähdysten jälkeen kello oli jo kääntynyt hyvän matkaa sunnuntain puolelle, kun Kannonkoskella traileri irrotettiin auton perästä. Sitten vielä Nikon kanssa ”pikkuistuminen” (niin, tämä viimeinen etappi oli tosiaan jo lyhyt) Jyväskylään ja reissu olisi siinä. Kellon ollessa 02:45 sammutin auton kotipihassa ja laskin, että matkalla on oltu 19 tuntia, 15 minuuttia... Auton mittarissa 1030 kilometriä (Nitsijärveltä) ja alkumatka veneessä. Inarilla on mukava käydä, mutta se on vähän ”syrjässä”…

Tarinan muotoili: Janne



Ensimmäisen päivän vetosaalis.

Toisen päivän parasta antia taisi sittenkin olla makkaratulet ja nokipannukahvit.

Tiistainpäivän kalat.

Tuttuja veneitä Suolisvuonossa, Kalevi ja Petri työntouhussa keskiviikkona.

Utuista Vasikkaselkää torstaina.

Muitakin Kannonkosken Urheilukalastajien veneitä Suolisvuonolla, Tuohimetsän Jarmon venekunta.

Perjantain kalat vetivät Eskon venekunnan suoopielet hymyyn.

Hauki on kala... Inarillakin.

Rautatiellä, kohti Nitsijärveä.

Kuvat/teksti: Janne Paananen
13.03.2014 07:53