Etusivu Seuratoiminta Nuorten_kalakilpailu Kalapäiväkirja Kuvia/Kertomuksia Foorumi
Etusivu >>Galleria >> Kategoria >> Marliini kalalla

Reissuraportti Mauritius S.I.O.B.C 2012


Reissuraportti Mauritius S.I.O.B.C 2012 (South Indian Ocean Billfish Competition)

Tammikuun viimeinen päivä koittaa viimein. Odotan kotipihassa Tuomoa, joka olisi pian saapuva Lannevedeltä keräämään porukkaa matkaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kello lähestyy puoltapäivää ja pakkasta alkaa olla yli 20 astetta. Vielä siinä miettiessäni tuliko Imodiumit, maitohappobakteerit ym. tropit matkaan Tuomo jo pihaan kurvaakin. Jatkamme matkaa Ritopohjaan, josta kyytiin Kippari Lahtinen ja Paajasen Timo.

Matka kentälle sujuu ripeästi luodessamme mielikuvia siitä, mitä kaikkea olisi siiman päähän reissussa tarttuva. Saatikka paratiisisaaren kaikista mahtavista nähtävyyksistä. Voi ukkoparat, kun tietäisitte mitä on edessä.

Lento Helsingistä lähtee ajallaan 20.30 ja jatkolento Mauritiukselle n.4 tuntia myöhemmin lähtee ajallaan. Toistakymmentä tuntia kestävä lento Pariisista Mauritiukselle testaa kyllä istumalihakset.
Perillä Mauritiuksen lentokentällä aistimme, että lämpötilassa on tapahtunut pienoinen muutos sitten Helsingin. Alkoi hyvin äkkiä kaipaamaan matkalaukussa olevia shortseja. Pientä ongelmaa oli jo lentokentällä virkailijoiden kanssa, kun oltiin merkattu majapaikaksi maahantulo lappuun meidän majapaikan omistajan nimi, kun luultiin sitä osoitteeksi (Herve De Baise) Coastal Road.
Mutta onneksi meillä oli maassa yhteyshenkilö Hirvosen Pauli, jolta sain puhelimitse tarvittavat tiedot virkailijoille.

Matka jatkui paikallisen intialaissukuisen Kopeen kyydillä kohti saaren lounaisosaa, jossa majapaikkamme ja kilpailukeskus olisivat hyvin lähekkäin. Yritin siinä yhdistetyllä peruskoulu ja elokuva englannilla haastella niitä näitä. Tuomo takapenkiltä kommentoi että älä puhu sille kun ajaa aina vastaantulevien kaistalle vastatessaan. Kerroin kumminkin Suomen ankarista sää olosuhteista ja miten meillä saunotaan ja uidaan avannossa. En tiedä jäikö kaverille kuva, että uin iltaisin lumihangessa vai mitä, mutta ilmeestä päätellen ei ihan kaikki info mennyt perille.

Tunti siinä varmaan meni, kun saavuimme Herve de Baisen omistamaan ”apartmenttiin”. Herve siellä oli parin koiransa kanssa vastassa ja toivotti meidät tervetulleeksi. Esitteli meille asuntomme, joka vaikutti ihan asialliselta kun oli ilmalämpöpumputkin huoneissa, joissa nukuttiin. Muutama torakka ja gekko siinä oli myös vastaanottamassa, mutta nehän täällä kuulunee asiaan. Olimme varanneet käteistä mukaan ja halusimme maksaa suurimmat kulut heti lähdössä, etteivät käteisvarat hikoiluttaisi tyynyn alla öisin. Vaikka viikon mittaa selvisi, ettei rikollisuutta näyttänyt saarella olevan (jos ei suht korkeaa ylihinnoittelua lasketa). Hervelle passasi, että maksamme hetimiten majoituksen ja veneen joka oli myös hänen omistuksessaan. Meille oli varattu vene Les Copains d'a Bord joka oli edellisinä vuosina ollut aina kärkitohinoissa. Itse kisa alkaisi sunnuntaina ja meille oli varattu torstai ja perjantai harjoitteluun kisaveneellä.

Ensimmäisenä yönä havaitsimme muutamia häiriötekijöitä nukkumisessa, jotka tulisivat seuraamaan osittain reissun loppuun asti. Vuotava keittiön hana, joka ensimmäisen viikon viheltäen soitti sitä Vicky Rostin Chicagon alkua minuutin välein yötä päivää. Räksyttävä Baiseen koira, joka jokaista ohikulkijaa muistutti olemassaolollaan. Isommat Gekot, jotka päästelivät sänkyni päällä olevan ilmalämpöpumpun päällä aamuyöstä jotain ”kutuääntelyä”. Pulu, joka tuli jostain tuuletusraosta peltikaton alle joka aamu neljän aikaan kujertamaan. Sekä paikallinen ”punatulkku” joka aloitti ”sulosointinsa ” oitis, kun pulu lopetti.

Harjoituspäivä 1

Koitti torstaiaamu klo 6.30 ja olimme ”jostain” syystä olleet hereillä jo jonkin aikaa.
Herve oli luvannut meidät satamaan heittää seitsemäksi ja päästäisiin aloittamaan kalastus. Satamassa alkoi näyttää että nytpä ei taida luvattu vene olla laiturissa. Herve meille kertoi, että veneen moottoriin oli tullut jotain hässäkkää ja se ei tulisi tämän reissun aikana kuntoon. Sanoi että ei hätää. Meille olisi varattu hänen toinen vene Flipper 7 erittäin ”lucky boat”. Veneeseen hypättyämme havaitsimme, että nyt ei tainnut olla laite tämän vuoden mallia. No se on otettava, mitä on saatavissa. Tervehdimme kapteeniamme Francea ja apumies Ricardoa, ja lähdimme putputtelemaan merille. Seuraksemme olimme saaneet Hirvosen Paulin ja ”Hauki” Hokkasen. Jonkin matkaa rannasta lähdettyämme Ricardo viritti 4 vapaa 130 lb:n siimoilla pyyntiin. Vieheinä oli eräänlaisia mustekalajäljitelmiä jotka tulivat pinnassa tai aavistuksen pinnan alla. Uisteluvauhti oli 3-4 kertaa kovempaa kuin kotivesillä. Kisaan olimme päättäneet ottaa 80 lb:n siimat, jotka antaisivat paremmat pisteet, mutta harjoitellessa päätimme ottaa varman päälle.

Pian jo näimme lokkiparven ja siellä pari muutakin venettä. Ei muuta kuin sekaan vaan. Pian jo vapa taipuu ja räikkä pärähtää. Vapa Lahtiselle ja pian selviää, ettei vielä tarvitse väsytyspenkkiin mennä. Kyseessä oli Bonito. Kaunis kala, muttei mikään jättiläinen. Lahtinen kelaa 3kg:n Boniton veneeseen kuin vanha tekijä. Reissun avauskala on tosiasia. Pian myös allekirjoittanut ja Tuomo saavat kelata parikiloiset Bonitot kyytiin. Seuraavana olisi Paajasen vuoro väsyttää tuleva kala.

Keskipäivä olikin sitten pelkkää odottelua, piti pitää huolta nestetasapainosta ja aurinkorasvan riittoisuudesta. (mainittakoon että kalastuspäivät kestivät klo 7-17) Juuri kun alkoi olla luovuttamisen elkeitä sille päivää, laukesi sivulta eräänlainen levittäjän laukaisija ja alkoi jarru huutamaan vimmatusti. Veneen perässä hyppää sinimarliini korkealle ja tajuamme, että nyt taitaa vasta tosihommat alkaa. Paajanen äkkiä väsytyspenkkiin ja valjaisiin. Kala hyppii korkealle ja kippari lisää kaasua ettei saa kala liikaa löysää. Alkaa Paajasen hikinen urakka. Kala tulee jo lähelle venettä ja ottaa komean loikan veneen vasemmalla puolella. Kaadan hikiselle kalankampeajalle vettä pullosta ja huomaan omien jalkojenikin tärisevän. n. 20 min jälkeen tulee perukkeen pää apumies Ricardon käsien ulottuville ja Paajanen voi hieman hengähtää. Tässä vaiheessa apumies voi hilata käsin muutaman metrin päässä olevan kalan koukattavaksi. Kapteeni France tulee koukkuineen hätiin kun kala on veneen vieressä ja yrittää koukkausta. ”Naps” peruke menee koukkaajalta poikki ja kala painuu syvyyksiin koukku leuassaan. Näyttää että kapteeni toruu apumiestä vaikka vika oli kyllä puhtaasti koukkaajan. No voimme lohduttautua että kisassa olisi kala laskettu tuloksiin koska saatiin kuvattua kala ja nostoyritys.(Kaikki alle 150kg marliinit tulee vapauttaa) Tämä olisi ollut n.80kg. Peli olisi auki.

Harjoituspäivä 2

Koitti seuraava yö: hana, gegot, pulu, tulkku, koira. ”Levätyn” yön jälkeen oli taas aika lähteä vesille. Herven kanssa illalla käyty keskustelu päättyi siihen, että tänään taas vene tulisi vaihtumaan. Pitäisi kuulemma Flipperiin vaihtaa kisasiimat ja oli kapteeni ilmeisesti kertonut siimojen heikkouden olleen karkuutuksen syy. Tänään meillä olisi Captain Spirit. Todella kuuluisa vene kalojen tartutuksessa (really lucky boat). Harmituksena vaan se että emme tulisi tätä venettä kisaan saamaan vaan se olisi varattu Skoteille. Laiturissa oli myös Flipper7 miehistöineen ja annoimme Francelle ja Ricardolle Rapalan Jarmolta tuliaisiksi saamamme 24cm karikot. Sanoimme että sunnuntaina alkaa tosi toimet. Heti alussa huomasimme että nyt oli Captain Spiritissä eri tekemisen meininki. Vieheitä vaihdeltiin ja seurattiin meren merkkejä. Ajettiin kaarroksia pientenkin levälauttojen ympärillä. Ei siinä mennyt varmaan kuin pari tuntia kun huuto ”Strike” kajahtaa jarrun samalla alettua huutaa vimmatusti. Lahtisen vuoro hyökätä penkkiin ja kuulen syrjäkorvalla, että hyvä kala. Mutta vähän ajan päästä vapa löystyy ja kala irtoaa. Kapteeni, jonka nimeä en enää muista, kertoi kyseessä olleen n.400lb:n kalan, eli 200kg:n luokkaa. No minkäs teet. Hirvosen Pauli oli kyllä kertonut, että kalojen ylös saanti prosentti on 25% luokkaa. Marliinin kovan leuan vuoksi karkuutuksia tulee. Päivä jatkui niin että seuraavaksi karkuutin minä kalan ja Tuomo ei ehtinyt edes penkkiin, kun kala oli irti. Sunnuntaina alkavassa kisassa pitäisi siis teoriassa ensimmäinen tärppi saada kyytiin.

Perjantai iltana suoritimme pienen tilanteen ”nollauksen” ja päätimme että sunnuntaina onnemme kääntyy (paljon se meidän käsissä onkaan). Perjantaina oli hieno avajaisgaala ja huomasimme, että tämä tosiaan on iso tapahtuma. Huomaamme myös, että taidamme olla pikkuisen meitä arvokkaammassa seurassa. Joukkueita oli kaikkiaan 18. Suomen lisäksi Mauritiukselta, Englannista, Itävallasta, Ranskasta, Ukrainasta, Tanskasta, Skotlannista ja Venäjältä. Nyt saimme vähän paremmin nukuttua vaikka aamulla ei jostain syystä ihan levännyt olo ollutkaan.

Kisapäivä 1

Sunnuntai aamu koittaa tuttujen yöllisten kuvioiden jälkeen. Saavumme kisapaikalle Morne Anglers Clubille. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Saamme kisajärjestäjältä jokapäiväiset eväämme viiriäisen munia, salaattia, keitettyjä kananmunia, patonkia ja päivittäin vaihtuvaa lihaa. Tietty muutama Blue Marlin olut kisasponsorin tarjoamana. Tänään olisi taas tuttu vene Flipper 7 ja France siellä jo vilkuttelikin laiturissa. Siimat olivat 80lb niin kuin oli sovittukin. Vetoon meni nyt 4 vapaa. Tuomolla olisi päivän ensimmäinen ”penkkivuoro”. Päivä on pitkä ja aurinko porottaa suoraan yläpuolella. Äkkiä jarrun pärähdys keskeyttää haaveilun ja aavan meren tähyilyn. Tuomo penkkiin ja väsytys alkaa. Kala on vielä 5 minuutin jälkeen kiinni ja ottaa hienoja loikkia. Aina kalan hyppiessä kapteeni lisää kaasua, ettei kala saa liikaa löysää (tosin tässä veneessä ei vauhti paljoa muuttunut). Jarru on sen verran löysällä ettei äkkirepäisyjä tule. Kapteeni kertoi että kala on alle 300lb ja se on vapautettava kala. (Alle 300lb kalat kuvataan kahdella kameralla ja varmistetaan että kala ja vapauttajan kädessä oleva väriranneke näkyy kuvissa. Tämän jälkeen vapautus.) Ricardolle päivittäin vaihtuva väriranneke ranteeseen ja kamerat valmiiksi. Kala tuleekin muutaman loikan jälkeen veneen viereen ja kamerat räpsää. Varmistamme että onnistuneita kuvia tuli. Tämän jälkeen Ricardo irrottaa vieheen ja hyvästelemme tuon kauniin kalan arvokkaasti. Kaatoryypyt ja ensimmäiset 300 pistettä kisassa ovat tosi asia. Tapahtuma olikin päivän ensimmäinen ja viimeinen. Kuulimme radion välityksellä, että tänään kymmenkunta marliinia tullut veneeseen. Captain Spiritillä jopa 2 kpl. Rannassa tulostaulu kertoo ,että peli on vielä täysin auki ja tilanteet voivat muuttua tosi nopeasti.

Kisapäivä 2

Maanantai aamuun koitti muuten samanlaisena kuin edelliset, mutta putkimies oli korjannut hanan edellisenä päivänä. Yksi ääni vähemmän. Flipper 7 odotti satamassa ja matka vesille uusien eväiden kanssa koitti. Sää ei paljon edellisistä päivistä poikennut. +35 kahtapuolen mentiin. Tänään väsytysvuoro olisi ensimmäisenä Paajasella. Tänään kippari laittoi 5 vapaa vetoon, mutta keskimmäiseen vapaan tuli paksumpi 130lb:n siima. Tätä hieman kummasteltiin, kun piti olla kaikissa 80lb. Kuinka ollakaan siinä yhdeksän maissa alkoi räikkä rätistä ja tietysti siinä keskimmäisessä vavassa kala kiinni. Äkkiä Paajanen penkkiin ja marliini aloitti taas tutut kuvionsa. Paksummalla siimalla kala tuli suht ”helposti” veneen viereen ja saatiin tarvittavat todistekuvat. Kala oli 140lb ja oli taas vapautuksen vuoro. Vähän jäi harmittamaan, kun oli siimat erit kuin oli puhe. Saatiin pisteitä 225 sen 300 sijaan. Tuli sentään 15 pistettä bonusta päivän kolmannesta kalasta. Kalastusta jatkettiin ja arveltiin, että tässäköhän oli päivän kiintiötärppi. Puolen päivän aikaan alkoi kumminkin tapahtua. Ei kuitenkaan vavoissa, vaan veneen konehuoneen puolella. Kuinka ollakaan veneeseen ilmaantui vaihteisto-ongelmia ja meillä olisi veneen vaihto edessä. Nikotellen käännyimme kohti satamaa, josta meitä vastaan tulisi vaihtovene Zazou 2. Veneen vaihto tapahtui ns.l ennossa avomerellä. Vaihtoveneessä huomasimme että olisi vain 2kpl 80lb:n vapaa.
France antoi kumminkin yhden vavan ohuemmilla siimoilla lainaan, ettei menisi ihan penkin alle pisteytykset. Ei sillä tosin ollut merkitystä, kun ei tässäkään risteilijässä ollut oikein tekemisen meininkiä. Loppupäivä vedettiin pitkää siivua eestaas. Tapahtumia Zazou 2:ssa 0.

Kisapäivä 3

Yhden ansaitun välipäivän jälkeen taas kisaan. Tänään pitäisi Flipper 7 olla jo iskussa. Herätti vähän toivoa, kun oli saatu veneeseen kumminkin kaksi marliinia. Kuinka ollakaan rannassa odotti taasen yllätys. Veneemme olisi tänään Zazou 3. Jo neljäs vene tällä reissulla. Isäntämme Herven mukaan taas erittäin” Lucky Boat”. Eipä tullut kysyttyä minkälaisia on ne unlucky boatsit. Tästä päivästä ei sitten olekaan paljon muuta kerrottavaa kuin keitetystä eväskananmunasta saatu vatsan väänne ja veneen wc, jossa oli virtsanäytteet laidoilla useammalta vuodelta. Istupa siihen sitten, kun pakki on sekaisin. Voisin kertoa minkälainen on ”luomugraffitti” vessan seinässä, mutta enpä taida enempää avautua. Onneksi seuranamme oli tapaamamme eläkeläispariskunta Suomesta. Oli todella mukava tutustua ja kertoilla tarinoita, kun oltiin huumoripuolellakin samoilla aalloilla. Terkkuja vaan Kekelle ja Ulpulle! Päivän saldo oli yksi tärppi aamulla.

Kisapäivä 4

Viimeinen kisapäivä alkamassa ja ainoa positiivinen asia aamulla oli, että se pulu oli tainnut tukehtua pullaan, kun ei tänä aamuna enää kujerrellut. Isäntämme Herve oli taas valmiina puoli seitsemältä meitä satamaan viemään. Näytti jo kyllä pikkuisen meitä karttelevan häpeissään, kun ei oikein homma ollut toiminut. Tuli siinä edellisinä iltoina käytettyä vähän sitä elokuva englannin sanavarastoa, kun ei homma meitäkään miellyttänyt. Tänään pitäisi olla sitten viimein Flipper 7 korjattuna, vaikka meistä alkoi tuntua, että ihan sama vaikka olisi vielä turpoamassa oleva puuvene.

Oli kieltämättä usko mennyt koko touhuun. Skotit, Englantilaiset ja Venäläiset olivat semmoisissa pistemäärissä että ihmeitä pitäisi tapahtua, jos halajaisi lähellekään kärkeä. Ja kappas kappas, rannassa odottikin taas tuntematon vene Loralus. Olivat kisajärjestäjät järjestäneet meille veneen ilmeisesti meidän isännän tietämättä. Taas eväät kyytiin ja tervehdittiin meidän viidettä kapteenia tällä reissulla. Lisäksi oli kaksi apumiestä. Harmittaa, kun en muista nimiä. Saimme taas täydennystä, kun Hirvosen Pauli tuli matkaamme mm. kuvaamaan vetouistelulehteen. Mikäs siinä, Paulin kanssa oli aina mukava rupatella. Mielessä vaan, että saakohan tältäkään reissulta jutun aiheita.

Lähdimme seitsemältä matkaamaan avomerelle päin ja huomasimme samalla Flipper 7 saapuvan satamaan, ilmeisesti meitä noutamaan. No nyt mennään näillä. Huomasimme hyvissä ajoin, että tässä veneessä on vavat, kelat, ja vieheet siistissä kuosissa ja vaihtovieheitäkin on. Puolille päivin vedettiin ja oltiin tällä kertaa paljon pidemmällä avomerellä. Miehistö vaihtoi välillä vieheitä ja tuntui muutenkin tarkkailevan merta. Minä ja Lahtinen oltiin jo vähän masennuttu, että niinköhän jäi meiltä marliinit saamatta. Kuinka ollakaan satuin juuri katsomaan sivuvapaa, joka alkoi taipua ja jarru päristä. Huusin ”fish on” ja kapteeni lisäsi kaasua. Lahtinen hyppäsi kuin gaselli yläkannelta penkkiin, marliinin samalla hypätessä ilmaan. Kala on vielä kiinni ja Lahtinen aloittaa kauan odotetun väsytystyön. Komeita hyppyjä kala ottaa ja ratsastaa pyrstöllään aallon harjalla. Kelaamme muut vavat ylös ja viritämme kamerat valmiuteen. Yht´äkkiä veneen vasemmalla puolella n.20metrin päässä hyppää kala ilmaan viehe suussaan. Karkasko se, vai mikä kala tuo on. Kiinni on, ei ehtinyt vaan siima mukaan perästä. Äkkiä löysät pois ja kala saadaan suht nopeasti perukkeen kohdalle. Miehistö alkaa kammeta kalaa veneen viereen ja kamerat tekee työtään. Hyvät kuvat saadaan ja kala voidaan vapauttaa. Lahtinen on yhtä hymyä, n. 160lb:n kala on tosiasia. Paulikin hymähtää ja sanoo menevänsä yläkannelle kameran kanssa odottamaan seuravaa tärppiä. Todennäköisyys tärpille meidän max kala per päivä ei ole puolellani, mutta tunnen pientä jännitystä josko kumminkin pääsisin vielä tuohon penkkiin, jota on tullut katseltua jo yli 50 tuntia.
Ja mitä, puolen tunnin päästä räikkä pärähtää taas ja kuinka ollakaan väsytystuoli kutsuu minua. Valjaat niskaan ja näen kalan hyppivän aalloilla. Sitä adrenaalipiikkiä on hankala kuvailla, mutta kun kala on vielä 5 minuutin päästä kiinni, tuntuu kuin alkaisi ilonkyynelkin olla jossain kyynelkanavissa liikenteessä. Ensimmäiset minuutit ovat kriittisimmät. Jos kala on ollut näin kauan kiinni, sen saamiset veneen viereen ovat hyvät. Ja hyvinhän se päättyi. Kala saatiin kuin saatiinkin kuvattavaksi ja painoksi arvio n.125 lb. Reissu tuntui pelastetulta, kun kaikki olivat saaneet kalan väsytettyä. Nyt kaikki olisi plussaa. Kaatoryyppypulloon jäi vielä yhdet ryypyt, mutta uskaltaako yhtä kalaa edes toivoa. Tunti siinä menee ja Pauli palaa taas yläkannelle. Meidän nelikko virnistelee tyytyväisenä että saatiinhan kaikkien vastoinkäymisten jälkeen kalat mieheen. Arveltiin, että tuskin sitä nyt ihan viimeisiksi jäädään. Otettiin oluset kaikessa rauhassa ja nautittiin oikeastaan ensimmäisen kerran kunnolla vesillä olosta. Meinasi siinä sitten maltaat karahtaa väärään kurkkuun, kun äkkiä alkoi jarru taas päristä. Ei voi olla totta. Taas kala kiinni. Tuomo ei varmasti uskonut aamulla vielä penkkiin joutuvansa, mutta niin vain kävi, että taas mennään. Tunnelma on vapautunut ja paineet ovat pois niskasta. Väsytys käy jo lähes rutiinilla ja kala saadaan taas hienon hyppynäytöksen päätteeksi kuvattavaksi. 3 marliinia samana päivänä, huh huh. Nyt on enemmän kuin hyvä olo. Loppupäivä vaan nautittiin flow-tilasta ja odotettiin päivän päättymistä.
Kalaa ei enää tullut, mutta olisiko enempää voinut toivoakkaan. Tuntui hienolta, kun satamaan tullessa nostettiin kolme punaista lippua salkoon saatujen kalojen merkiksi siellä olevan suomenlipun seuraksi.

Rantautuminen

Laituriin saavuttaessa soitti ja tanssi paikallinen Sega-tanssiryhmä rumpujen paukkuessa meidän veneen edessä. Ei ilmeisesti joka päivä tule tällaista saalista. Suomalaiset kisatoverit onnittelivat iloissaan hienosta päiväsaaliista. Vietiin viimeisen kerran kylmälaukut kisajärjestäjille ja päätimme palkita itsemme kylmillä olusilla. Ensin piti tietty näyttää kuvat kaloista tuomaristolle. Antoivat oikein kättä päälle, kun tiesivät mitä hankaluuksia meillä oli ollut. Well done guys. Siinä olusia ryystäessä katsoimme tulostaulun täyttymistä. Kappas edellispäivien johtajat eivät olleetkaan tänään
saaneet kalaa. Voitaisiin olla jopa 5. parhaan sakissa. Tiedettiin venäläisten saaneen tänäänkin pari kalaa ja todennäköisesti ainakin voittaisivat. Kisan ajan heitä oli varjostanut ns. kuolleiden kalojen määrä (toivat puntarille 3kpl reilusti alle 150kg:n kalaa kisan aikana, kun muut eivät tuoneet yhtään). Jury oli tehnyt päätöksen, että viimeisen päivän kaloja ei heiltä lasketa. Siinä patongin palaa mäystäessäni alkoi tulostaululla näkyä kummia. Ei p......e myöhän voitetaan tämä kisa. Ja totta tosiaan Kannonkosken Uk:n kohdalle tuli sijoitus 1. Sitten alkoi meillä semmoinen samba- ja rumbahyppely että lenti siinä patonki suusta yhden marliinin loikan verran. Kakkoset ja kolmoset kävivät onnittelemassa ja tuntuivat olevan vilpittömän onnellisia meidän sijoituksesta. Kyllä kaikki tiesivät meidän vastoinkäymiset. Oli tv-, radio- ja lehtihaastatteluja, en muista mitä sinne tuli edes puhuttua, mutta toivottavasti jotain ymmärrettävää. Kyllä tällä reissulla on nyt koettu tunteiden skaala päästä päähän. Matka jatkui illalliselle Ulpun ja Keken seurassa. Kuultiin sitä illalla Maamme-laulu ja Finlandia netin kautta kunnon ämyreistä jatkoilla lähi ravintelissa. Edessä olisi haikean huomisen jälkeen vielä mahtava palkintojenjakogaala ja paluu kotiin. Reissun lopussa sattui vielä sitä sun tätä mukaan lukien Herveksen koiranpurema, torakoiden harmageddon ja paluumatka vuorokauden myöhässä cyklonivaroituksen takia. Mutta se on jo toinen tarina. Kiitokset vielä kaikille suomalaisille ystäville, jotka myötäelivät kokemuksemme Mauritiuksella.

Koko retkuueen puolesta: Mika Kauppinen
Niin ja oikaistaan nyt kaikille ettei ne nyt ihan MM kisat olleet! Ei saatu edes OPM-Cup leimaa!!!

Tulokset:
Les résultats
1. Kannonkosken UK (Finlande) —1 470 points
2. Lucky Scots (Écosse) — 1 369 points
3. Essex Boys (Angleterre) — 1 272 points
4. Sodis-Camp (Russie) — 1 230 points
5. Le Morne Anglers Club (Maurice) — 1 200 points
6. Blue Marlin Beer (Maurice) — 915 points
7. Prolam (Angleterre) — 900 points
Play On Line (Maurice) — 900 points
Volga (Russie) — 900 points
10. Safari Ukraine (Ukraine) — 885 points
11. Bill Collector (Autriche) — 700 points
12. British Billfisher (Angleterre) — 675 points
13. Maietou (France) — 660 points
14. Voice Of The Wild (Russie) — 600 points
15. Team Shorty (Finlande) — 487 points
16. Silver Fishing (Finlande) — 360 points
17. Joyful Team (Angleterre)
The Vikings (Danemark)







Kippari lahtinen ja 3kg Bonito

Kippari lahtinen ja 3kg Bonito

Yksi vapautetuista

Ei pysy kamera vauhdissa

Onnen veneemme Loralus

Hymyt herkässä

Vesille lähdössä

Lähtö näkymiä

Setit vedossa

Kuvat/teksti: Mika Kauppinen
21.02.2012 18:08